Naalbinding.pdf

(2933 KB) Pobierz
Euran emännän neulakintaat
EURAN EMÄNNÄN NEULAKINTAAT
TUTKIELMA LUISTARIN HAUDAN 56 NEULAKINNASFRAGMENTEISTA
Krista Vajanto
Pro gradu -tutkielma
Huhtikuu 2003
Kulttuurien tutkimuksen laitos
Arkeologian oppiaine
58331652.001.png
SISÄLLYSLUETTELO
1 (59)
EURAN EMÄNNÄN NEULAKINTAAT – TUTKIELMA LUISTARIN HAUDAN 56
NEULAKINNASFRAGMENTEISTA
1. Johdanto
1.1 Mitä tutkin ja miksi
Suomessa on tehty useita muinaispukurekonstruktioita, jotka perustuvat rauta-
kautisten ruumishautojen tekstiilimateriaaleihin. Samoihin tekstiilihautoihin kuu-
luneet neulakinnasfragmentit ovat jostain syystä jääneet vähäiselle tutkimukselle,
eikä niistä ole tehty rekonstruktioita. Tutkimukseni tavoite onkin tuottaa täydentä-
vä yksityiskohta suomalaiseen rekonstruoitujen muinaistekstiilien joukkoon.
Neulakinnastekniikalla tehtyjä tekstiilifragmentteja on Suomesta löytynyt useita -
niitä on saatu talteen mm. Euran Luistarin, Turun Kaarinan Kirkkomäen ja Mikke-
lin Tuukkalan ruumishaudoista. Fragmentit ovat löytyneet pääosin vainajan rinnan
tai vatsan seudulta kämmenluiden yhteydestä, joten fragmenttien on arveltu kuulu-
neen neulakinnastekniikalla tehtyihin kintaisiin. Kansatieteellisen materiaalin pe-
rusteella neulakinnastekniikalla on tehty myös muita vaatekappaleita, kuten suk-
kia, myssyjä ja jopa villatakkeja.
Tutkimukseni pohjana ovat Euran Luistarin haudan 56 neulakinnasfragmentit, jot-
ka oletan löytötietojen perusteella kintaisiin kuuluneiksi. Tavoitteenani on tuottaa
2 (59)
arkeologisen aineiston ja muun neulakinnasmateriaalin perusteella rekonstruktio,
joka välittää mahdollisimman hyvin nykypäivän ihmiselle muinaisen kinnasparin
värit, työtavan ja esteettisyyden. Koska tämän haudan tekstiililöytöjen perusteella
on tehty kokonainen muinaispukurekonstruktio, eivät neulakintaat jää irralliseksi
kuriositeetiksi, vaan täydentävät aiemmin tehtyä Euran emännän asua.
Tavoitteenani on myös lisätä neulakinnastietoutta selvittämällä tapaa merkitä eri-
laisia neuloksia ja esittelemällä erilaisia neulakinnastekniikalla valmistettuja neu-
leita. Työn liitteenä olevalla CD-levyllä on neljä videointia, joissa näkyy neulakin-
nastyön aloitus ja neulontaa kolmella erilaisella neulakinnastekniikalla sekä ker-
rosten liittyminen toisiinsa (Liite 1). Koska neulakinnastekniikan osaajia ja opetta-
jia on kaikenlaisista käsityökursseista huolimatta edelleen melko vähän, ja oppimi-
nen on vaikeaa kirjojen avulla, CD:tä voi käyttää oppimateriaalina.
Tutkielmassani on vahva kokeellinen aspekti - kinnasrekonstruktioon käyttämäni
langat ovat luonnonväreillä itse värjäämiäni, kun taas kinnasfragmenttien neulos-
koodia olen selvittänyt neulomalla useita mallitilkkuja ja harjoitusneuleita (Liite
2). Mielestäni vanhaa käsityötaitoa voi ymmärtää kunnolla vain omakohtaisten ko-
keilujen kautta.
Työssä esiintyviä tekstiili- ja värjäystermejä olen selittänyt Liitteessä 3.
1.2 Tutkimusmenetelmät
Muinaistekstiilien tutkimus ja asurekonstruktioiden tekeminen perustuvat arkeolo-
giseen aineistoon ja sen havainnointiin sekä yleiseen tietämykseen tekstiileistä ja
niiden ominaisuuksista. Vanhemmat pukurekonstruktiot ovat fiktiivisempiä kuin
uudet, sillä tutkijoiden tavoitteet, tekstiilitietämys ja arkeologiset lähtökohdat ovat
muuttuneet vuosikymmenien myötä. Muinaispukurekonstruktiot ovatkin kokonai-
suuksia, jotka on tehty ottaen huomioon tekstiilitekniset, tavoitteelliset ja käytän-
nölliset seikat. (Lehtosalo-Hilander 2001: 16; Lehtosalo-Hilander, Sarkki & To-
manterä 1982b: 25).
3 (59)
Koska tekstiilejä löytyy haudoista tavallisesti hyvin pieniä määriä, suuri osa tul-
kinnasta on tehtävä yhdistelemällä tietoja muista lähteistä. Esimerkiksi Euran mui-
naispuvussa alusmekon kaava on otettu tanskalaisen nahkapaidan leikkauksesta.
Usein tekstiilirekonstruktiota tehtäessä syntyy useita eri tulkintamahdollisuuksia,
joista valitaan parhaalta tuntuva. Mikään muinaispukurekonstruktio ei siis ole eh-
doton totuus muinaisajan vaateparresta, vaan vahvasti perusteltu olettamus - valin-
toja on saatettu tehdä esimerkiksi värien, kaavoituksen tai tiettyjen yksityiskohtien
suhteen. (Lehtosalo-Hilander, Sarkki & Tomanterä 1982b: 7, 25 ja 41.)
Samoilla periaatteilla hahmottelen työssäni Euran emännän neulakintaita. Käyn lä-
pi tutkittavinani olleita neulakinnasfragmentteja ja niistä tekemiäni havaintoja.
Selvitän ensin tekstiilitekniset seikat, kuten lankojen paksuuden, kierteisyyden ja
kertauksen. Käyn myös läpi neulakinnasfragmenttien värejä ja värien muuttumi-
seen vaikuttavia seikkoja. Vertaan Luistarin haudan 56 neulakinnasfragmenttien
tietoja muutamaan muuhun suomalaiseen rautakautiseen neulakinnasfragmenttiin.
Yritän myös selvittää Euran emännän neulakintaisiin käytetyn neuloksen neulos-
koodin.
Koska maassa tuhat vuotta ollut tekstiili on haurasta, fragmenttien käsittelyssä pi-
tää olla hyvin varovainen. Paloja ei voi ottaa käteen ja venytellä, purkaa ja tunnus-
tella, kuten tämän päivän villaneuloksia. Päätelmäni perustuvatkin sekä Suomen
Kansallismuseon konservointilaitoksella tekemiini havaintoihin että siellä Leena
Tomanterän avustuksella ottamiini valokuviin. Valokuvien avulla tekstiilifrag-
mentteja voi näytöllä pyöritellä mielin määrin, jolloin alkuperäinen fragmentti
säästyy rasitukselta.
Saamiani tietoja hyödynnän kinnasrekonstruktiota tehdessäni. Eri tulkintavaih-
toehdoista pyrin valitsemaan rekonstruktioon luontevimmalta tuntuvat yksityis-
kohdat. Tarvittaessa täydennän Luistarin haudan 56 neulakinnasfragmenttien an-
tamaa tietoa muista lähteistä saatavalla tiedolla, kuten suomalaisella kansatieteelli-
sellä aineistolla ja lähialueiltamme löytyneiden keskiaikaisten neulakintaiden in-
formaatiolla.
Zgłoś jeśli naruszono regulamin